Käynti Esikoisen ja Kuopuksen opastuksella 9. 6. 2018 iltapäivällä hehkuvan auringonpaisteen aikana. Mentiin henkilöautolla Öckerön kylttien osoittamaan suuntaan ja lautalle Hönön suuntaan yli salmen ja sitten ajettiin Ersdalenin reservaatin parkkipaikalle ja käveltiin kartan opastamaa reittiä niemen kärkeen ja pidettiin kahvitauko suolapähkinöiden ja veden kera ja jatkettiin toista polkua takaisin autolle. En ole koskaan nähnyt sellaisia kivimineraalikasaumia ja samallaa myös merkkejä man- made muodostumista vanhoilta ajoilta ja moision tapaisia kivikoostumuksia. Eräät muodostumat ovat ilmeisesti muinaushautoja, kertoo nettitieto (Gravrösen nimeltään). Niitä on kuulemma neljä siellä ja joku on ollut suuren päällikön. Jääkauden väistymisen jälkeiset valtavat kivipoimut näkyvät, samoin kivikokojen seuloutuminen vyöhykkeiksi. Lisäksi on sellaisia hiidenkirnuja, joita merivirrat ja hiekka oli tehnyt ja niistä oli tullut suolankertymiskuppeja ja -altaita.
Otin erinäisen määrän kuvia, joista osan liitän tähän. Otin myös kasveista jonkin kuvan. Kesä on siellä pitkällä, sillä oli jo keskikesänkukkia ja omenan raakileita. Muuten.. tie Hönöön oli mahtavan hyvä, lossi kulkee tiheään ja tiet jatkuvat asfalttisina vielä saaressakin ja siellä oli jopa liikennevalot. Sininen bussi menee myös sinne kaupungista. Saaressa näin kirkon ja ison helluntaiseurakuntarakennuksen tai muun vapaaseurakuntarakennuksen ja hyvin paljon omakotitaloja, ICA, muita ruokakauppoja, baari, kafeteria jne jne.
Lapseni osoittavat kartalta kohdan, missä pidettiin fiikka.
Yhtäkkiä vitivalkoisenaan suovillaa ja korkeita kaislikoita. Lintuperheitä poikasineen kaislikossa.
Kaunis simpukka kalliolla. Kallionpinnat paikoitellen mahtavan monipuolisen jäkälä- ja sammalkolonisaation peitossa. Avomerta näkyvissä!
Monenlaista kasvia ja kukkaa!
Sitten alkaa erikoiset värikkäät ja kirjavat kalliot, jotka ovat ainakin minun kokemukseni mukaan ainutlaatuisia. En ole koskaan nähnyt tällaisia.
Ihan jokaista ihmeellistä kiveä sitä ei voi kuitenkaan tähän kameraan ja blogiin kuvata. tässä kuteinkin yksi. Mutuen kieltotaulussa lukee, että turistit eivät saa täältä kahmia kiviä mukaansa. Kielto on aiheellinen, niin ihmeellistä siellä näkyy olevan.
Söpö kivi.
Kivikuoppia, juovia, rappusen tapaisia muodostumia.
Mikähän tämä muodostuma on? Iso laatta, jota ympäröi neljällä kantilla isot irtokivet.
Suovillaa ja jäkälää.
Vitivalkoisen kiven suonia kalliossa.
Merenrannan heinää, joka viihtyy suolaisesssa miljöössä.
Pieniä sinisiä ja keltaisia kukkasia.
kanervikkoa ja heinikkoa.
Tällainen kukkakaunotar kaislikossa--
ja erikoinen puna-musta kivilaatu näkyy siinä kukkaperheen vierellä.
Jääkausi poistui tältä rintamalta 12 000 vuotta sitten ja jäljelle jäi tällaisia poimuja.
Ikimeren muokkaamat sileät rantakalliot.
Virtaviivaista.
Kun aika jarruttui ja kiven massa jähmettyi nesteestä kiinteäksi, vaikka näyttää vielä virtaavalta.
Kivivirrassa on ollut myrskyinen vaihe, joka jähmettyi kuin aallkokoksi.
Tämä on muuten totta! Että tämä on kalliota.
Geologit varmaan pystyvät selittämään, miten tällaista syntyy.
Taivaan aurinko ja meren aurinko! UV- suojatuista aurinkolaseista on tosi hyötyä.
Poukaman rantama näyttää merileväpitoiselta
Hyvä , jos on käsineet mukana, jos valitulla polulla joutuu meneemään nelinkontin. Toiset kalliopinnat ovat hyvin rosoisia. Vettä ei pidä unohtaa.
Tällaisilla kengillä ei liukastellut kalliolla. Tietysti voi valita kulkea paljain jaloin.
Jääkauden tekemiä tuolivariaatioita löytyy hyvin fiikkaa varten.
Näyttää olevan muitakin liikkeellä.
Fiikan jälkeen katsomaan rantaleviä lähempää.
Rannassa oli jokin man- made esine. Ei pronssikaudelta.
Tyttäreni kutsuu näitä merivuokoiksi.
On kasvit valinneet raikkaan ilman, aurinkoa ja hyvät kasteluolosuhteet!
Merilevää
ja kirkkaat suolavedet.
Ilmeisesti merivirran ja suolojen (tai alkuihmisen?) tekemiä hiidenkirnuja ja nyt ne ovat muodostuneet suolakuopiksi.
Kerros tämänkin kokoisia sileitä rantakiviä.
ja jotain vihreää kasvaa kivien joukosta. ihan kuin " meriraparperia", mitähän ihmettä tämä kasvi on?
Ylempänä rannalla on tällaisen kivikoon kerros, soraa ja sitten isompia irtokiviä.
Onkohan tämä hierakkasukuinen?
Vielä näkymä merelle päin ennen kuin etsitään paluutie kohti parkkipaikkaa.
Vähän ylempänä alkoivat vihreät niityt suovilloineen ja heinineen ja tihenevä pensaikko ja lopulta villiintyneet hedelmäpuut, lehti- ja havupuut, kun päästiin ylämaahan.
Esimerkkejä polunvarren kasveista.
Achillea millefolium ( siankärsämöheinä, joka on terveellinen teekasvi) kukkii aivan soratien vierellä.
Kaunis pensas tien vierellä
Jokin keltainen mataralaji soratien vierellä.
Keltainen iirislilja kaislikossa tien vierellä.
Mettä antavia kukkia näyttää olevan alueella runsaasti;
Kimalaisia lenteli.
Papilionaceae lajia, jokin virna.
Näistä lajeista saa olla tarkkana, niissä on myrkyllisiä joukossa.
Onkohan vanha moisio?
Kohta tullaankin parkkipaikalle takaisin. Kasvullisuus tihenee.
Villiintyneitä omenapuita lehdossa entisten sukupolvien ajoilta.
Tiheeentyvää, viidakkomaista pusikkoa.
Vanha kivijalkakin ja sementtiset porrasaskelmat , ei varmaan kovin kaukaista historiaa. En löytänyt taulua, joka olisi selittänyt tämän kohdan.
Karhunvattua (Rubus plicatus, Björnbär) ja oratuomen marjaa (Prunus spinosa, slånbär) näyttää tulevan tämäkin kesänä.
Sitten paluumatka. Hönön kirkosta sain kuvan takaikkunan kautta.
Lautalla takaisin. Meri oli tyyni.
Katson vielä netistä tietoa Ersdalenin reservaatista. Koetan löytää niistä kallioimuodostelmista jotain tietoa, samoin geohistoriasta ja ihmiskuntahistoriasta jääkauden jälkeen.
Mahtava paikka!
https://www.ockero.se/download/18.3019e2b013b337fdadf18fe/1402409961369/fran_datid_till_nutid.pdf
