Suomalaiset koivut ovat luonnostaan raudus tai hieskoivuja Hämeessä Pirkanmaalla.
Rauduskoivu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauduskoivu
Rauduskoivu (Betula pendula) on koivukasveihin (Betulaceae) kuuluva lehtipuu. Rauduskoivu on Suomen kansallispuu.
Lajikkeita, muotoja ja muunnoksia
- Betula pendula 'Dalecarlica' – taalainkoivu
- Betula pendula 'Fastigiata' – kartiokoivu
- Betula pendula 'Pitsi' – pitsilehtikoivu
- Betula pendula 'Purpurea' – purppurakoivu
- Betula pendula 'Youngii' – kyynelkoivu
- Betula pendula f. bircalensis – pirkkalankoivu
- Betula pendula f. crispa – loimaankoivu
- Betula pendula f. palmeri – palmerinkoivu
- Betula pendula f. tristis ('Tristis') – riippakoivu
- Betula pendula var. carelica – visakoivu[22]
http://www.helsinki.fi/metsatieteet/arboretum/puulajit/betula_pubescens.html
Hieskoivu (Betula pubescens) on koivukasvien (Betulaceae) heimoon kuuluva puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa. Hieskoivun alalajiksi laskettava tunturikoivu esiintyy myös Grönlannissa. Hieskoivusta on myös punalehtinen muoto, jota kutsutaan punakoivuksi (Betula pubescens f. rubra).
Käynti Botanisessa puutarhassa: 4.10.2018.
Botanisen kolme koivua tänään: (1) KIVIKOIVU, (2) KELTAKOIVU ja (3) KOREANKOIVU
....
(1) KIVIKOIVU
Botanisessa puutarhassa 4.10. huomasin hyvin mahtavan koivun, jonka tyviosa oli oikein puskamainen ja siitä huolimatta puu kasvaa vahvarunkoiseksi jätiksi. Se on Kivikoivu, ja nimi johtuu siitä että se on puuaineksena koivusta kaikkein kestävintä. Sen kaarna on hieman punertavampaa kuin rauduskoivun (Betula pendula). Havaitsin useita tällaisia jättikoivuja rivissä Botanisen puutarhan käytävän rinteessä. Rinteissä on valtavat sipulikukkajoukot keväisin koivujen juurilla. Tässä on nyt monta kuvaa Kivikoivusta.
Jo lehdestään Kivikoivu on rauduskoivusta eroava, kun lehden reunat olivat hieman vahvemman värisiä kuin lehtilapa (iuva alla)
KIVIKOIVU, Kamtjatkabjörk,
Betula ermanii, Betulaceae , Hulte´n, (Koillisaasia, Japani)
Kivikoivun kellastuvaa lehvästöä:
Ihanaa koivikkoa, huomaa: koivun ei tarvitse kasvaa suoraan ylöspäin ollakseen vahva koivu kuten tämä Kivikoivu.
Viherrakennusta ajatellen parhaita kivikoivuja ovat pienet, monirunkoiset ja vänkkyräiset vuoristomuodot. Niissä lajille ominainen, valkoinen tai kermanvärinen, kauniisti helpeilevä tuohi tulee hyvin esille. Kivikoivua on viljelty Suomessa kauan mutta vähän. Se on kasvanut hyvin Oulussa asti ja menestyy todennäköisesti vielä pohjoisempanakin, ulottuuhan sen luontainen levinneisyysalue puurajalle asti. Mustilassa kivikoivua on kasvanut vuosikymmeniä arboretumin pohjoisrinteellä taimipellon vieressä, ja siellä kasvaa yhä muutama keskikokoinen, hieman mutkarunkoinen puu. Niiden alkuperä on tuntematon. Parhaiden koristemuotojen etsimiseksi pohjoisrinteelle on 2000-luvulla istutettu monia uusia alkuperiä muun muassa Hokkaidolta, Sahalinilta, Magadanista ja Kamtšatkalta. Mustilan Arboretumin tieto Kivikoivusta. "http://www.mustila.fi/kasvit/BetulaErmanii
Kolme mahtavaa koivua peräkkäin Botanisen puistotien varrella. (En ole varma jos kaikki ovat kivikoivua, en huomannut tarkistaa)
(2) KELTAKOIVU, Gulbjörk,
Betula Alleghaniensis,
Betulaceae, (Örkenarb), Itäinen Pohjoisamerikka (alla kaksi kuvaa)
Keltakoivu , Gulbjörk.
Mustilan Arboretum antaa tietoa Keltakoivusta:
" Keltakoivun versoista ja kuoresta lähtee hieromalla voimakas, rohdosmainen tuoksu. Sen runko on kellertävän- tai hopeanharmaa eikä erityisesti helpeile. Pitkulaiset lehdet ovat huomattavasti isommat kuin kotimaisten koivujemme. Lehdet muistuttavat valkopyökin (Carpinus) lehtiä ja asettuvat oksille kerroksittain toistensa lomaan. Keltakoivu onkin näyttävä laji, erityisesti syysvärityksessään, jolloin se parhaimmillaan loistaa syysauringossa kuin jalustalle nostettu keväinen kelta-atsalearyhmä. Nimensä keltakoivu on saanut joko lehtien syysvärin tai kuoren perusteella taikka kellertävästä puuaineksestaan, joka on arvostettua puusepänteollisuuden raaka-ainetta".
http://www.mustila.fi/kasvit/BetulaAlleghaniensis
(3) KOREANKOIVU , Räffselbjörk , Betula costata
Koreankoivu, " ripsukoivu" Koillisaasiasta , Koreasta maahantuotu koivulaatu,
Betula costata, Betulaceae. Se on lajinsa ainoa.
Ruotsalainen nimi on Räffelbjörk.
Saksalainen nimi Koreankoivu, Gerippte Birke. https://de.wikipedia.org/wiki/Koreanische_Birke
Die Koreanische Birke[1] (Betula costata) oder Gerippte Birke[1] ist ein mittelgroßer Laubbaum aus der Gattung der Birken in der Familie der Birkengewächse (Betulaceae). Das Verbreitungsgebiet liegt in Korea, China und dem östlichen Russland.
Onkohan tällä suomalaisia kasvumahdollisuuksia ja mitä etuja sillä voisi olla? Se sisältyy kokeiltuihin puulajeihin: http://kaupunki.lohja.fi/default.asp?sivu=1&alasivu=2420&kieli=246
Mustilan Arboretumista on tästä koivusta hyvät tiedot. Siitä saa vaneria ja huonekalupuuta ja se kasvaa koreassa 30 -metriseksi, Suomessa 10-20-metriseksi. Se sopii myös puistopuuksi.
http://www.mustila.fi/kasvit/BetulaCostata
"Tämä suurikokoinen, komea koivu kasvaa kotiseudullaan Kaukoidässä parhaimmillaan 30-metriseksi kasvattaen jopa metrisen rungon. Koreankoivu on siellä tärkeä vaneri- ja huonekaluteollisuuden raaka-aine, mutta se mainitaan myös kauniiksi puistopuuksi. Lehdet ovat sirot ja pitkänsoikeat ja oksat kauniisti nuokkuvat. Tuohen väri väri vaihtelee valkoisesta kermanväriseen, hopeanharmaaseen tai vaaleanpunaiseen ja rungoilla ja isoilla oksilla näyttävästi leveinä puoliksi irtonaisina liuskoina. Vanhana puulle kasvaa huomiota herättävän paksu kaarna.
Koreankoivun kotiseudun ilmasto muistuttaa läheisesti Suomea, samoin luontaiset kasvupaikat, Se näyttääkin menestyvän Suomessa hyvin, joskin alkuperien välillä lienee eroja. Mustilaan koreankoivun siemeniä on saatu suoraan luontaisilta kasvupaikoilta Koillis-Kiinasta ja Etelä-Koreasta.
Keskieurooppalaisissa taimistossa viljellyt koreankoivut ovat usein kivikoivua (Betula ermanii).
1. Kivikoivu= Kamtjatkabjörk , Betula ermanii
2. Keltakoivu, Gulbjörk, Betula alleghaniensis
3. Koreankoivu, Räffselbjörk, Betula costata
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar