Grästjärnet 8.8. 2018 , padon jäänteet ja Mölnesjön

Bohusleden merkintä.

Arvaa mikä on jräven nimi?  Grästjärn, Ruoholampi!  Joten siis  kaikki asiat on aivan kuten  sadat vuodet ennenkin siltä kannalta.  ja eikö Stentjärnan  myös vaikuttanut Kivilammelta!

Ruoholammen  itäinen  törmä muodostaa samalla patoaltaan vanhan seinämän.

Tässä seison Ruohojärven eteläisen patotörmän päällä, mutta siitä etelämpään  on  pato kertomuksen mukaan  purettu ja pohjalla virtaa  jatkuvasti vettä Mölnesjötä kohden.

Tuonne eteenpäin voi kyllä helpsoti lisätä ainesta ja vahvistaa padon, jos esim  vettä tulee liikaa niin että  alakylä  joutuu ongelmiin ja  säätelyä tarvitaan.

 Näistä kahdesta padosta: Grästrjärnin pato on ollut vahva, noin 50 metriä pitkä, mutta  nyt vain osa  siitä on jäljellä . Varmaan  sillä on voitu säädella hyödynnettävä virtaus  Mölnesjöpuron  myllyihin, joista  on jäljellä ainakin myllynkiviä. Olen joskus löytänyt sammaleisen myllynkiven ja kuvannut sen laaksossa. Pitänee käydä katsomassa,  missä tilassa kivi nykyisin on.  Sillekin myllyjärven puron laaksotielle on tullut asfalttia ja pyhiinvaellusreitin merkki  Fjällbrudenin uutiskylän  alarinteeseen.

• En fördämningsvall finns i (7) Stora Stentjärns södra ända. Vallen är 20 meter lång, 10 meter bred och 3 meter hög, byggd av jord och sten. Denna vall har renoverats under 2005 på grund av för mycket vattenläckage. Tidigare renovering genomfördes på 1940-talet.

• Vidare finns rester efter en kraftig vall med kallmurade väggar vid (12) Grästjärns sydspets. Denna tre meter höga sten och jordvall har varit cirka femtio meter lång men delar av muren är nu borta vid bäcken. Denna fördämning har möjligen hört ihop med de kvarnar som legat längre ner i (13) Mölnesjöbäcken då det inte finns några kvarntecken nära denna tjärn.  

 Padon jäänteiltä sitten palasin mölnsjön järven rantoja ja otin kuvan siitä, miten lähellä vedenpinta on rantatietä. hieman laskenut, tosin ei kovin paljoa, koska  saa vettä jatkuvasti Grästjärnistä.

Otin kuvan pimeässä, joten  kuvan  valotus tekee  väreistä hieman epätodellisen sävykkäitä.

  Tässä on varaa veden nousta  yli puoli metriä. Tämä on  länsirantaa. 
Kävelyn aluksi otin kuvia Mölnesjön uimarantapäädystä ja itärannasta, ennen kuin alotin Dris-järvien suuntaan   valkoisen merkinnän mukaan ylös kallioille.

Pientä merkkiä on veden laskemisesta.  Puro, joka  laskee etelään laaksoon kohti Lärjejokea,  oli  melko  matala, jonkin verran siinä oli kuitenkin pohjalla  vettä.

Kuvasta huomaan, että jokin muovipullo killuu kiven vieressä. Liekö sinappipullo?

Virtaus  tässä Mölnesjöbäcken- puron alkukohdassa on  aivan  minimaalisimmillaan.  Sorsapoikueet tapasivat  kertyä tähän kohtaan. joskus ihan   tuli ajateltua, että löytääköhän emo koskaan sellaista poikasta , joka joutuu  pesueesta erilleen  tuohon alavirtaan.
 Nimittäin kerran kun kuljin  laaksossa Lärjeån   virran varrella, huomasin pienen pisteen  virtauksessa.  Siinä mennä viiletti aivan pieni sorsanpoikanen yksinään alavirtaan lujaa vauhtia eikä ollut  päällekatsojaa  lintukunnan taholta.

Näillä   vesireiteillä  on  monivuosisatainen   historiansa ja jääkauden selvät jäljet ovat kallioissa ja uomissa.  Aivan valtavasta  jäävirta-ajasta on  merkkejä.  Vaikka Rannebergen on nyt  100 metriä merenpinnan yläpuolella, on se  ollut kuitenkin Jääkauden sulavirran uomaa.