Koivut ensimmäisenä tiputtavat lehdet kun helle yllättää! Koivujen kuivuminen ja ruskistuminen harventaa metsän tiheyttä .
Stentjärnin eteläpäädyn patorakennelmaa paljastuu järven pinnan laskiessa. Tässä mittarissa on jo punainen alue näkyvissä heinäkuun puolivälissä. Kalliopinnan kautta yli äyriään täyttynyt järvi yleensä keväisin lähettää kuohuavaa pikkukoskea alajuoksuun, mutta nyt ylikulkusilta on kuivalla kalliolla ja vain syvästä juoksutusojasta padon reunan alta lirisee jatkuvaa virtausta alajuoksun Grästjärn- lampeen ettei se aivan umpeen kasva ja soistu helteessä. Jos virtaus on äyrien yli, ne vedet menevät myös ja pääasiassa laajadiametrisen tierummun kautta Grästjärnin puolelle. Niin tapaa olla vain lumien sulaessa tai hyvin rankoissa pitkäaikaisissa sateissa, jolloin reservaatin järvet joka puolella täynnä. Mittarikuva 13.7. 2018.
Otan kuvia 13.7. tästä kalliopohjasta. Tämä kohta on suosittu uimapaikka, enkä koskaan ennen ole nähnyt pohjaa noin pitkälle kuivilla.
Tuossa näkyykin siltakohta ( kevätpuron ylityskohta) kuivilla vasemmassa yläreunassa ja ainoastaan siinä kohtaa äyriään täynnä oleva Stentjärn voi valuttaa vedet alajuoksuun pikkusillan alta.
Vastarantakin näyttää saavan yhä korkeampaa kivijalustaa.
Rantakiviin tulee komea valkea juovadesign kuin hameen helma.
Kallion erikoisia juoviakin pääsee tarkkailemaan läheltä.
Stentjärnan- lammen tyynen poukaman vesi on kirkasta.
Veden alta paljastuneet juovat ovat muistoja Jääkauden ohimenosta.
Huomaa taustametsän syksyinen värisävy keskellä heinäkuuta. Johtuu vain helteestä ja kuivuudesta.
Havumetsäkin heijastaa laimeampaa klorofylliä kuin normaali keskikesän metsä. Ilta-aurinko lisäksi tekee tuota kellahtavaa vivahdetta.
Tämä purouoma, jossa on vesilaikkuja, on se kohta, mikä keväällä kuohuu hurjana pikkukoskena. Tuo vesi ei ole ylivirtaustavettä, vaan edellisten päivien jäljiltä lyhyen rankkasateen ja ukkosmyrskyn jättämää vettä.
Tämän tierummun kautta kevättulvavedet kuohuvat Grästjärnin puolelle Stentjärnin pikkukoskea myöten, mutta tästä ei nyt helteellä tule mitään.
Pientä jatkuvaa lirinää tulee kuitenkin salaojitetun putkiston kautta, joka johtaa Stentjärn padon alta Grästjärniin juuri sen verran uutta vettä, että lampimiljöö pysyy rehevänä ja linnuille soveltuvana. Aurinko tuossa hieman kimalteli lirinässä, jos joku ihmettelee noita valopisteitä.
Grästjärnissä on hieno osmankäämialue.
Kuten kuvasta huomaa osa luontoa viihtyy oikein hyvin subtrooppisessa ilmastossa ja on rehevää, syvän vihreää.
Huomaa virtauksen vähenemisen vaikutuksen nopeana rehevöitymisenä Grästjärnissä.
Grästjärnin rantatöyrää. Grästjärnillä, Ruohojärvellä, on korkeat rantatöyräät, luonnollisen patolaitoksen seinätöyrästä, ja eteläpäädyssä on ollut aika korkea tehty patokin, vaikka nykyään siinä on avoin kohta, josta pääsee purovirtausta Mölnesjön järveen ja edelleen - puroon. Siinä tapaa olla aina vettä. Jos tulisi tulvatilanne, Grästjärn pato voidaan kyllä melkoisen vähällä vaivalla sulkeakin ja veden virtaus jälleen säädellä kylän suhteen.
Rantatöyrään tie (yllä) kohti Mölnesjönin järveä. Tämä on erittäin suosittu joggaus ja kävelytie.
Katselen kävelysillalta Grästjärnin patoaukolle päin (taustalla) ; sieltä uskollisesti virtailee kirkasta vettä kohti Mölnesjön- järveä, tulee joskus kaloja veden mukana.
Iltakävely on päättymässä. Rannebergin taloja näkyy kalliolla edessä. Mölnesjön poukamassa on tänä vuonna paljon lumpeita ja ulpukoita. Killuu ruoholauttaa joskus pinnalla myös. Linnut pitävät sellaisista äkkisaarista. Tässä järvessä on paljon sorsia ja lokkeja. Joskus kanadanhanhiperheitä, joskus jopa joutsenkin ohimennen. Mölnesjön-järven ympäristön metsä on runsaasti viserteleviä lintujakin majoittava. Siellä on runsaslajinen linnusto ja moni linnuista on sellaisia, etten arvaa niitten nimiä, vaikka selailen silloin tällöin lintukirjoja ja koetan levyltä tunnistaa niitten ääniä.
Iltakävely: Kohteet:
Mölnesjönin ympäri kulkevaa tietä vastapäivään, Stentjärnan- ( Kivilammen) pato, vedenkorkeus, Grästjärnet ja Ruoholammen - puro 13.7. 2018
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar