Vättlefjäll, pikku-Mölnesjön ja Pikku- Kivilampi! Valkoisella nauhalla merkattu polku.

Huomasin tänään  7.8. 2018 käydessäni kalliolampien polkua   Mölnesjönin rannalta  metsän läpi ison Kivilammen rantaan, että 2  pienemmän lammen   vieripolkua oli raivattu ja puita polun varrella merkattu selkeällä  valkoisella nauhalla ( Kts.valokuva)    Pikku Mölnesjön lammen  vieritse siihen kohtaan missä polku erkanee  kalliolampivälistä  oikealle  ja pohjoiseen.   Jatkoin kuitenkin vasemmalle  alas kalliolammilta  Ison Kivilammen itärantaa myöten takaisin   Kivilammen padolle päin  ja sitten Ruoholammen   ohi ( Kävin  Ruoholammen  vanhalla  padonpuolikkaalla)  ja sitten  palasin  Mölnesjönin  vieritse Rannebergiin.
Verrattuna edellisiin havaintoihin, vesi Isossa Kivilammessa  oli edelleen vahvasti laskenut. Nyt  vaikutti Ruohojärvi myös kutistuneemmalla ja ruohoisemmalta ja myös Mölnesjönin pinta oli selvästi laskenut.
Sen sijaan korkealla olevat  kalliolammet olivat   jokseenkin samanlaisia kuin ennenkin. Vähäistä veden laskemaa oli niissäkin, mutta niistähän tuskin  lirisee mitään minnekään  länteen nyt ,  ainoastaan   ehkä Orremossen -suolle päin.  Enpä riitele asiasta, kun en  katsonut molekyylien kulkusuuntaa. Huomasin vain että Pikku-Mölnesjon ja Ison Mölnesjön- lampien välinen rämeinen rinnealue vaikutti nyt ihan kuivalta. 
Mustikan varvut olivat milloin ruskeaksi, milloin violeteiksi kuivahtaneita tai jos olivat vihreitä, ei ainakaan marjoja näkynyt. Vatutkin vaikuttivat kuivahtaneilta  ja roskaisilta.

 Lampien ja järvien vedenpinta oli aivan liikkumaton, kuin ohut kirkas jää, jonkin verran jotain siemenpolyä oli viiruina vedenpinnalla ja myös kuivia lehtiä kellui paikoitellen.  Vesi oli  tavallaan elottoman  liikkumaton, jollain tavalla kuin  se olisi  raskasta tai  peilimäistä. Mustempaa kuin tavallisesti ellei nyt sitten heijastanut  taivaansineä, jos aurinko sattui olemaan selän takana.
Kartassa on 4 -  lampea lähekkäin, neliapilamaisesti  

 Orremossenista lähtee puro etelään kohti Lärjeä ja  siinä on  Fjällbrudenin takametsässä idässä  vaikeakulkuinen suokohta ja  karttanimi Dristan

Minun kulkemani  lyhyt  kävelypolku menee pienempien  kalliolampien länsipuolelta.
Korkean välikallion takia  itäisemmät neliapilajärvet eivät näy tältä polulta  ja ne  ovat    pohjois-etelä-suuntaisessa  suojuovassa
.
 Suoverkoston nimi on  (36) Orremossen. Pitkän  ja kapean  suon linjasta kyllä virtaa  puroa alas    takametsässä aivan Lärjejokeen asti. Suon  karttahahmo on kuin hebrealainen alef- kirjain  tai x- hahmoinen.  Muutenkin suon  infrastruktuurissa on tuollaista  x- hahmoa- siis  eteneminen sellaisessa maastossa   saataa olla  aika vaikeaa. 
  Suojuovassa on  luoteisessa kumassa  lähellä  (8) Skyrsjön järveä (104 m)  myös lampi: jonka nimi on Långevattnet.kalliolampinelikko on omassa vanhassa  kartassani numero 37. Numeroin  niitä  avuksi kun opettelee tuntemaan  näitä lampia, jos  tulee  enemmän vaellettua  reservaattia.

Hyvin merkattua polkua kalliolammille! Alhaalla oikealla Lilla Mölnesjön-  lammen  pääty jo pilkottaa.

Tämä Lilla Mölnesjön  on erittäin  sievä lampi ja olen kulkenut sen ympärikin  sieni- ja mustikka-aikaan, mutta  vastaranta on todella vaikeakulkuista maastoa, joten en suosittele  "promenaadiksi", ellei ole Tarzanin viettymyksiä ja kykyjä. Mutta  tämä  merkattu tie on todella mukava polku. Ilmakin on raikasta, männyntuoksuista.  Kallion Takana  oleva rotkometsä on  niin vaikeakulkuista, että pilvisenä päivänä  voi eksyä ilmansuunnista, koska joutuu niin paljon  kiertelemään päästäkseen eteenpäin.  Suosittelen kompassin mukaanottoa, jos lähtee Orremossenin suuntaan  marjastamaan- tosin tänä vuonna ei ole  kai mustikoita.
 Tavallisina vuosina  tuon  oikealla näkyvän rantakallion  taustalla metsässä on mahtavat mustikka- ja puolukkamaat! Kallio on sopiva paikka pitää evästauko.

Vastarannan ylämetsässä on myös polkuja ja  hyvääkin kävelymaastoa , jos pysyttelee  Rannebergin läheisellä  kallioharjanteella. (Siellä  vaeltelee   joksus pimeällä  suunnistajien ryhmä ja  valokeilat vain pyyhkivät pimeää  metsää, mikä hauskan näköistä Rannebergistä käsin!)

Varsinainen " Pikku-Mölnsjönlammen kierto"  takaisin  pienen lammen  kalliolle   vaatii kyllä  saappaat, siellä on syvää  kosteikkoa, rämeistä  suota,  jyrkkä rinne eikä  mitään raivattua polkua, josta  kömpii takaisin kalliolle.

Tätä vihreää ruohotyyppiä on runsaasti kuten ennenkin.

 Koivut ovat  vähän suokoivujen tyylisiä tällä  alueella.  Sananjalka kasvaa rehottaa hyvin.
Näiden pienempien kalliolampien   välissä on suota tai oikeastaan  kaislaista rämettä, jossa kyllä saappailla pääsee hyppimään mättäältä mättäälle ellei halua kovin syvään veteen  saappaita upottaa.  Ehkä tänä vuonna pääsee kuivemmilla kengillä rämeen yli  vastapäisille kallioille.

Sitten  polku jatkuu kallioilla  pikku Mölnesjön lammelta  Pikku Stentjärna-lammelle.

Sitten tulee tienhaara ennen Pikku Kivilampea. Merkattu tie viittaa oikealle, pohjoiseen  (Siellä on  kartan mukaan kallioista; korkean ja jyrkän  kallion  juurilla  idempänä takana  on sitten sitä  pitkää suoviivaa , jossa  paralleeli  pitkä  lampi (Långa Dristjärna sijaitsee)  mutta minä haluan mennä alas ison Kivilammen, Stora  Stentjärnan, rannalle ja lähden laskeutumaan  merkkaamatonta  vasemman puoleista  polkua ja sitten kun tulen alas Stentjärnin rantaan, siellä alkaa  punaiset ja vihreät Bohusleden merkit.  ( Uudempi kartta kertoo, että valkoisella nauhalla merkattu tie johtaa sekin  Isolle Kivilammelle siihen kohtaan,  missä on ylikulkukohta Långevattnet- lammen  länsipuolelta ja  siitä pääsee jopa  autotielle, joka yhdistää Skärsjölundin kylän ja Lövgärdetin.   Kuulin pari päivää sitten, että  siinä ei ole veden ylivirtausta nyt vaan voi mennä kuivin jaloin yli.  Se on  säätelypatokohta.  Se selvittää, miksi  Stora Stentjärnan - madaltuu  noin nopeasti.  Ja toisaalta  turvautuu yläjuoksun vesipitoisuus.  Stentjärnan rannalla ei ole  asutusta, kuten yläjuoksulla.

Muuten , kun laskeutuu alas kalliolammilta  rinnettä  Suurelle Stentjärnalle,  on paikoitellen jyrkkää ja  saa kyllä katsoa, että kengät on hyvät;    pitää välillä ottaa tukea jostain puunoksasta tai puunrungosta muutamassa jyrkimmässä kohdassa.  Mitään portaan korvikkeita ei ole eikä kaidepuita.
Tässä alla  on kuva, kun ohitan  tätä korkealla sijaitsevaa  lampea   vielä korkeammalla kalliopolulla.

Pikkukivilammen varren metsä  on erittäin viehättävä. Yhdessä kohdassa on  kuin  nuori joulukuusimetsä aivan siinä kohtaa,  missä alkaa   jyrkähkö mäki alas  isolle kivilammelle (Stora  Stentjärna).

Alhaalla häämöttääkin jo iso (7) Stentjärnan.  Olisikohan noin  10 metrin laskua kalliolta vai enemmän?

Kuivahtaneiden kaislikkokohtien  yli on siltoja.
Sitten onkin punainen ja vihreä merkki tässä Bohusledenin tiessä ja tästä  pääsee suoraan takaisin Rannebergeniin.

Otin kuvia myös  (Stora) Stentjärnan-lammen   rannalta 7.8. -18 auringon jo ollessa laskussa;  ne asetan  erikseen.

Nyt 8.8. löydän vanhemman kartan näistä pikkulammista hakemalla " Orremossen karttaa".

http://www.lodose.eu/wp-content/uploads/2013/06/010-V%C3%A4ttlefj%C3%A4lls-naturreservat-2-dec.pdf

  Dris-lammet merkataan vanhassa kartassa kahdella ss:llä  "Drisstjärnan".Vandringskarta över Vättlefjäll. Utgiven  av OK Alehof, framställd  1986-87 efter uppdrag av Västkuststiftelsen.

 Itseasiassa kun on hyvin sateista keväällä, lirisee pienestä ojasta vettä Mölnesjötä  kohti  kallion viereisestä soisesta  syvänteestä ylämaasta  Niin paljon vettä tulee kuitenkin, että tiessä on  pieniputkinen rumpu joissain kohdissa  ettei  soista pursuavat  vedet  tule kävelytielle.  Tällä hetkellä  näitä  purolirinöitä ei ole ja  Mölnesjön ympäri  vievä tie on hyvin kuivana.

Orremossen- ja Dristan-  suoalueella  pitää olla tarkkana ettei eksy.
 Sinne putosi kerran yksi helikopteri ja  arvaa että oli hankalan tien takana.   ja  vaikka olisi perillä ilmansuunnista, jos siellä  vaeltaa, on  vaikeasti ylitettävien suokohtien takia aika moista kiertelyä, jossa kuitenkin voi  menettää suuntatajua.
 Suosittelen  pysyttelemään merkatuilla poluilla ja kulkemaan päivänvalossa.  Tietysti seikkailunhaluiselle nuorisolle on  Villin lännen  veroinen reservaattimaasto  tosiaan  ihan vierellä, ettei  tarvitse kaukaa hakea luontokokemuksia.  Korkeiden kallioharjanteiden huipuilla saattaa löytää hyviä käytettyjä polunpäitä , mutta jos aikoo  tehdä lyhempiä oikopolkuja ja "mennä suoraa ja säästää aikaa", on sitten suolla, jotta  parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa.
Reservaatissa on erittäin hyvin  merkattuja teitä ja polkuja  kymmeniä kilometrejä  (Bohusleden ym). Karttoja on saatavilla  myös. ja sellainen kannattaa hankkia.

 Muuten , eilisen iltakävelyn yhteydessä huomasin reservaatin  luontoon jätetyn paljon  roskia, kuten olutpurkkeja, jopa vaatteita, tupakka-askejakin, jokusia muovipusseja, paljon valkoisia  nenäliinoja sielä täällä.  Missään ei ollut  roskakoriakaan. Tokko tuollaisia linnutkaan levittelevät. Nimittäin niitäkään ei näkynyt.  Jokunen  sorsa kuitenkin  oli siellä, missä  lapsia oli uimassa Mölnesjön  rannalla. Aika paljon  alkaa  esiintyä  ihmisten jättämää roskaa.  Onneksi näytetään noudattavan   nuotiontekokieltoa;  metallipintaisten tai lasipintaisten  roskien jättö on aika vastuutonta  kun aurinko on  noin helteinen.  Millähän  keinolla  sellainen luonnonroskaus  vähenisi?